Tämä laulu kuvaa Puumalan Kallen matkaa yli Atlantin, köyhän räätälin, joka pakenee Suomen harmautta kohti Amerikan vapauden toivoa. Se kertoo siirtolaisten unelmista ja karusta todellisuudesta Ellis-saarelta Idahon kaivoksille, missä taskut pysyvät tyhjinä ja vanha hattu vain risaisempana. Laulu maalaa kuvan miehestä, joka pitää kiinni huumaavasta toivosta, vaikka matka on täynnä kamppailua ja lopulta vaatteiden saumatkin ratkeavat – oli sitten kyseessä paluu tai vain loppuun palanut haave.
