LÖKÄPÖKSYJEN MAIHINNOUSU on kuin kuumeinen, unenomainen virta, joka tempaa mukaansa leikkisään kapinaan ja arjen surrealismiin. Se maalaa räjähdysmäisen kuvan maailmasta, missä lapsuuden nallipyssyt iskevät napalmina ja lastenvaunut muuttuvat panssareiksi, kun pisamainen pataljoona nousee maihin. Kappaleessa sykkii ilkikurinen ilo ja kaihoisa uhma, tunne vapaudesta, joka loimuaa raunioilla. Se on haikean sielun sota, kaunis ja säröilevä maisema, jossa kaikki on mahdollista ja mikään ei ole ennalta määrättyä.
